Onnellinen veneilijä

  Kesäkuun kauniina, aurinkoisena ja tyynenä iltapäivänä lähdimme ajelemaan Espoosta Porkkalan suuntaan ilman varsinaista määränpäätä. Matkalla on saaria valtavasti ja uteliaana pohdimme, mihin voisimme rantautua. Tyyni meri on upea Siitepölyä oli jonkun verran Luonnonsatamat ovat aina rauhallisempia kuin varsinaiset vierasvenesatamat, mutta niissä pitää huomioida tietysti se, onko saari tai ranta sellainen, että sinne saa ja voi rantautua ja luonnollisesti myös arvioida turvallisuus. Näkymä Mellanlandetista pohjoiseen Jokamiehenoikeudet, luonnonsuojelualueet ja rantautuminen Jokamiehenoikeus antaa oikeuden rantautua moniin paikkoihin, mutta pitää muistaa, että oikeudet tuovat mukanaan myös velvollisuuksia. Ja lisäksi luonnonsuojelualueiksi merkityillä alueilla liikkumista voidaan rajoittaa luonnonsuojelulain mukaisesti suojelutavoitteen saavuttamiseksi. Jokamiehenoikeuksiin voi perehtyä esim. https://www.luontoon.fi/jokamiehenoikeudet Maihinnousuun liittyviä ohjeita löytyy mm.

  Merellä on syytä varautua yllätyksiin. Kuten syyskuussa, kun olimme suunnitelleet retkeä Lauttasaaresta Loviisaan. Keli oli lähes täydellinen: aivan tyyntä, ja no, pilvistä. Pilvet eivät ole ennenkään haitanneet ja tuuliennuste näytti hyvältä. Olimme ajoissa lähtösatamassa valmiina pitkälle veneretkelle. Alkuperäinen reittisuunnnitelma Lauttasaaresta Loviisaan (kartta: Navionics) Lauttasaaressa tosiaan näytti hyvälle, mutta jo muutaman mailin päässä pilvet alkoivat pudota lähemmäs meren pintaa.  Jätkäsaaressa näkyvyys oli vielä kohtuullinen Pohdittiin, mitä tehdään, mutta päätimme jatkaa ainakin jonkun matkaa ja katsoa, josko sumu on paikallista. Pääsimme etenemään mukavasti, (tosin ei aivan suunniteltua matkavauhtia), mutta Kaunissaaren kohdalla totesimme, että ei kannata jatkaa eteenpäin, sillä sumu ei näyttänyt yhtään hälvenemisen merkkejä ja näkyvyys huononi koko ajan. Sumu alkoi laskeutua Meillä oli eväät koko päivän retkeä varten mukana, joten päätimme etsiä sopivan paikan

  Aina ei aurinko paista, mutta eihän se haittaa! Tällä kertaa oli lähes tyyni keli ja niinpä lähdimme veneretkelle  merelle. Elokuun lopun pilvisenä päivänä kohteeksemme valikoitui Kaivokari. Olimme ajaneet saaren ohi useaan otteeseen, sillä väylä itään Onaksen ohi mm. Äggskäriin ja Pellinkiin kulkee aivan vierestä. Matkaa Lauttasaaresta on n. 20 mailia, joten noin tunnissa pääsee perille. Reitti Lauttasaari-Kaivokari (kartta: Navionics) Kaivokari kuuluu Helsingin kaupungille. Kartan mukaan rantautumispaikkoja on saaren itäreunalla. Siellä on ilmeisesti myös kiinnitysrenkaita. Myös puucee ja grillipaikat löytyvät. Tämäkin saari kuuluu niihin, joihin pääsee vain omatoimisesti veneellä. Lähestymisreitti Kaivokariin (kartta: Navionics) Me ajoimme väylältä suoraan pohjoiseen ja jätimme veneen ankkurikiinnityksellä saaren lounaisosaan lahdenpoukaman itäpuolelle. Vene ankkurissa  Päivä muuttui sateiseksi, mutta lähdimme silti kävelyretkelle saareen. Onneksi varusteet olivat oikean