Langinkoski, Kotka 60°29,3' N - 26°53,27' E Keisarillinen kalastusmaja kosken laidalla

 

Olen lukenut kirjoja kalamajoista (esim. Mauri ja Irja Hirvonen: Tuulen armoilla) ja veneillyt ympäri merialueita etsimässä niitä. Yleensä kyseessä on ollut romahtanut tai romahtamispisteessä ollut maja, jota saariston kalastajat ovat käyttäneet ulkomerillä voidakseen kalastaa pidempään ennen kotiinpaluuta. Tässä keisarillisessa kalastusmajassa on kyse jostain ihan muusta.

Sijainti ja rantautuminen

Langinkoski sijaitsee Kymijoen suussa Kotkassa, Sapokan satamasta n. 5 merimailin päässä luoteeseen.

Reitti Kotka - Langinkoski (kartta: Navionics)

 Väylä sinne on hyvin merkitty ja ohjaa ajamaan itäistä rantareunaa hipoen. Lahti näyttääkin niin matalalta, ettei väylältä tee mieli poiketa.

Ennen Langinkoskea etelän suunnasta on itäreunalla pieni laituri, johon veneen voi kiinnittää. 

Vene laiturissa

Sitä kutsutaankin keisarilliseksi laituriksi. Laiturilta on pieni kävelymatka Keisarilliselle kalastusmajalle.

Langinkoski

Langinkoski on ollut tärkeä kalastusalue jo vuosisatojen ajan. 

Langinkoski

Erityisesti lohi on kuulunut alueen kaloihin ja kosken on sanottu olleen Suomen parhaita lohikoskia. Välillä lohet olivat Kymijoen alueelta loppuneet, mutta tällä hetkellä lohikanta on jälleen hyvä. Myös meritaimen kuuluu alueen suosittuihin kaloihin. Metsähallitus hallinnoi alueen kalastuslupia.

Langinkosken kuohuja

Keisarillinen kalastusmaja

Langinkosken alue

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja on Venäjän keisari Aleksanteri III:n kesähuvila 1880-luvun loppupuolelta. Keisarilliseksi rakennukseksi se on vaatimaton, mutta kalastusmajaksi se on aika hulppea.

Keisarillinen kalastusmaja

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja rakennettiin keisari Aleksanteri III:n vierailtua 1880 Langinkosken lohenkalastamolla. 

Kalastusmajan lähistöllä on Keisarin kalastuskivi

Kaunis koski ja suuret kalansaalit tekivät vaikutuksen ja näin Suomen autonominen suuriruhtinaskunta sai käskyn rakentaa kalastusmajan ja siirtää kosken kalastusoikeuden keisarille.

Silta kalastusmajalle

Majan ovat suunnitelleet suomelaiset arkkitehdit Gripenberg ja Schjerfbeck. Maja on Suomen ensimmäisiä kansallisromanttisen tyylin edustajia. 

Museo oli kiinni, mutta ikkunoista näki hieman sisälle

Osa alkuperäisestä esineistöstä on vielä esillä museossa.

Kalastusmajalle kuljetaan portin läpi

Keisariperhe vieraili paikalla, kun rakennustyöt olivat vielä käynnissä. Keisari halusi kuitenkin kalastaa ja hän löysi joen rannasta sopivan kiven. Myöhemmin hän rakensi kivelle puiset tikkaat, jotka olivat ilmeisesti paikalla 1930-luvulle asti. Keisari kalasti kiveltään toutaimia (itselleni täysin tuntematon kala). 

Maja valmistui 1889 ja kalastusmaja toimi keisariperheen kesäpaikkana ja paikalla oli usein myös perhettä, sukulaisia ja ystäviä. Tärkeää oli, että välillä oli mahdollista unohtaa tiukka hovietikettikin. Suomea pidettiin turvallisena lomapaikkana. 

Kuva keisariperheestä

Viisi vuotta keisariperhe ehti pitää paikkaa kesäpaikkanaan. 1894 keisari Aleksanteri III menehtyi. Hänen seuraajansa Nikolai II vieraili paikassa vain kerran.

Kauniit ikkunakoristeet

Alueella on useampia rakennuksia samalta aikakaudelta. 



Kalastajien maja



Kalastajien majassa asui toukokuusta syyskuuhun kolme venäläistä kalastajaa. Tämä tapahtui vuosittain Suomen itsenäistymiseen saakka.

Kalahautomo  vuodelta 1908

Vanhin rakennus on pieni ortodoksinen kappeli eli tsasouna, jonka ovat rakentaneet Valamon luostarin munkit 1800-luvun alussa. Venäjän keisari Paavali I oli lahjoittanut munkeille alueen kalastusoikeudet 1790-luvulla.

Kappeli eli tsasouna

Ensimmäisen maailmansodan aikaan kalastusmajassa toimi Punaisen Ristin toipilaskoti venäläisille sotilaille. 

Rannoilla näkyy myös Kymijoki-Päijänne-puolustuslinjaa. Alueen ympärillä on myös juoksuhautoja. Linnoitus oli 1,5 km pitkä. Linnoitustyöt eivät ehtineet valmiiksi ennen sodan päättymistä.

Juoksuhautoja kosken vieressä

Suomen itsenäistyttyä kalastusmaja siirtyi Suomen valtiolle. Maja on toiminut Suomen kansallismuseon museona vuodesta 2018. Museona se on toiminut jo 1930-luvulta alkaen. Museoaluetta ympäröi luonnonsuojelualue. (Lähde: Metsähallitus, Suomen kansallismuseo)

Video omalta retkeltä

https://www.tiktok.com/@satulaakso/video/7503999318727134486?is_from_webapp=1&sender_device=pc&web_id=7343145672449787425

BLOGIN HAKEMISTO

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ahvensaari, Parainen, 60°18’02.2”N 21°32’28.5”E

Espoon saaria, Espoo: Pentala, Stora Herrö, Rövaren, Kaparen, Rövargrundet, Gåsgrund, Knapperskär

Hakemisto