Asikkala, Vääksy: Vääksyn kanava 61° 10.704’ N – 25° 32.464’ E, Kalkkisten kanava 61° 17.305’ N – 25° 34.938’ E, Kimolan kanava 61° 4.628’ N – 26° 15.312’ E ja Kelvenne 61° 21.147’ N – 25° 27.286’ E

Olen veneillyt Päijänteellä aika vähän, sillä asun Kauniaisissa ja pääosin hyödynnän Skipperin pääkaupunkiseudulla olevia veneitä. Viime kaudella tutustuin Päijänteen pohjoispäähän ja huristelin Jyväskylästä Sysmään. Tällä kaudella (2021) veneitä on myös Asikkalassa, joten pääsin tutustumaan myös Päijänteen eteläosaan.

Koko retkellä on pituutta n. 100 mailia.

Reitti Vääksy-Kelvenne-Heinola (kartta: Navionics)

Aloitimme pizzoilla Asikkalan Majakkapaviljongissa. Paikka sijaitsee aivan Vääksyn kanavan vieressä. 

Majakkapaviljongin pizzat

Pakko tässä yhteydessä myös mainita Ranskalainen kyläkauppa, joka sijaitsee kanavan toisella puolella. Upeassa, vanhassa kivitalossa on hurmaava kauppa, josta löytyy herkkuja syötäväksi, sisustukseen ja päälle pantavaksikin. 

Ranskalainen kyläkauppa

Me nappasimme mukaan aidot, ranskalaiset siiderit iltaa varten.

Ranskalaisen kyläkaupan siiderit

Jos joku muukin miettii, että mikä on Asikkalan ja Vääksyn suhde, niin Asiakkala on kunta, jonka keskustaajama on Vääksy.

Vääksyn kanava

Vääksyn kanava yhdistää Vesijärven ja Päijänteen ja siksi sitä kutsutaan myös Vesijärven kanavaksi.

Vääksyn kanava

Kanava on 1,3 km pitkä. Se on rakennettu 1868-71 ja kanavan 150-vuotisjuhlia on vietetty tänä vuonna (2021). Kanava on Väyläviraston mukaan Suomen vilkkain veneilykanava. Me emme onneksi osuneet paikalle ruuhka-aikaan.

Vääksyn kanavan sulku

Kalkkisten kanava

Reittimme jatkui kohti Kalkkisten kanavaa, sillä halusimme nähdä Kimolan kanavan ja reitti sinne kulkee tämän kautta.

Reitti Vääksy-Kimolan kanava (kartta: Navionics) 

Kalkkisten kanava yhdistää Päijänteen ja Ruotsalaisen. Kanava on 1,3 km pitkä ja se on rakennettu 1875 – 78. Kalkkisten sulku toimii itsepalvelulla, eli sululle saavuttaessa vetäistään käynnistysnarua ja seurataan opasteiden valoja.

Kalkkisten kanavan sulkuportti

Sulku oli omankin kokemukseni mukaan poikkeuksellisen pitkä, eli n. 500m ja Wikipedia tiesi kertoa, että se on pisin Euroopan makeanveden suluista.

Sululta jatkoimme kohti Heinolaa ja Heinolasta vielä Kimolan kanavalle.

Heinolan Tähtiniemen silta

Heinolan vierasvenesatamassa ei ollut ruuhkaa

Väylä jatkui Heinolan auto- ja rautatiesillan alta

Kimolan kanava

Kimolan kanava on aivan uusi, sillä se on avautunut vasta elokuussa 2020. 

Kimolan kanava

Kanava sijaitsee Kouvolassa. Se yhdistää Kymijoen Päijänteelle, ja edelleen Vesijärven sekä Keiteleen ja Kansallisveden vesistöihin. Kanavan sulutuskorkeus on 12 metriä! 

Kimolan kanavan sulutuskorkeus on 12 metriä 

Lisäksi pääsee ajamaan 70 m tunnelissa. Koko kanava on 5,5 km pitkä. Nopeusrajoitus koko matkalla on 10km/h. 

Kimolan kanavan tunneli

Kimolan kanava ilta-auringossa

Suluista ja kanavista löytyy lisää tietoa: https://vayla.fi/vaylista/vesivaylat/kanavat/

Sulut ovat mielenkiintoisia, mutta niihin kannattaa varata hyvin aikaa.

Kelvenne

Olimme yötä Heinolan vierasvenesatamassa ja aamulla jatkoimme kohti Kelvennettä. Reitti menee kauniin Pukkilanharjun läpi. 

Pukkilanharjun läpi pääsee muutamasta kohdasta sillan alta

Kelvenne kuuluu Päijänteen kansallispuistoon. Se on  mielestäni hieman merihevosen näköinen saari ja jo se tekee siitä mielenkiintoisen. Saari on noin 8 km pitkä ja lahdenpoukamia (jotka ovat itse asiassa suppia, eli harjukuoppia ja syntyneet jääkauden sulamisvaiheessa (Wikipedia)) löytyy sekä itä- että länsipuolelta.

Me rantauduimme kahteen kohtaan, molemmat paikat saaren länsipuolella.

Kyyränlahti

Kyyränlahti sijaitsee Huovarin saaren kohdalla. Paikalla on vanha yhteysaluslaituri, johon saimme veneen hyvin kiinni. Vesi oli aivan kirkasta ja hiekkapohja näkyi selvästi. Paikalla oli nuotiopaikka ja puuvaja. 

Kyyränlahden puuvaja

Kyyränlahden nuotiopaikka

Viritimme riippumatot ja otimme pienet päiväunet, jonka jälkeen olikin ihanaa käydä uimassa.

Isokyyrän taukopaikka

Kyyränlahden hiekkaranta jatkui loivana pitkään

Isohieta

Toinen rantautumispaikka oli Isohieta. Upea hiekkaranta, missä olikin useampi venekunta. Matalaa hiekkarantaa riitti pitkälle. Rantauduimme potkuri yläasennossa ja loppumatkan liu’uimme moottori sammutettuna. Veneen sai hyvin rantakoivuun kiinni. Täydellinen paikka nauttia aurinkoisesta kesäpäivästä!

Isohieta: vene rantakoivussa kiinni 

Isohieta: vene parkissa

Kelventeellä on useampi rantautumispaikka ja saaren läpi kulkee n. 10 km pitkä luontopolku. Me teimme lyhyen kävelyretken Isohiedasta saaren pohjoispäähän Likolahteen. Harmittelimme, ettei mukana ollut lenkkitossuja, jolloin olisi voinut retkeillä hieman pidempäänkin. Harjulta on kuulemma upeat maisemat. 

Kelventeen luontopolku on hyvin merkitty

Kelvenne pääsi myös Helsingin Sanomien artikkeliin "huikeana retkikohteena":

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008965635.html

Paluumatkan teimme saaren itäpuolelta ja jälleen alitimme Pukkilanharjun. 

Pukkilanharjun silta

Upea päivä jälleen Suomen kauniissa maisemissa!