Jungfruskär, Parainen, Saaristomeri 60°08,6' N

Päiväveneilijälle Jungfruskär on jo jonkinmoisen ajomatkan päässä mantereelta. Saariryhmästä kuulee kuitenkin niin paljon ylistäviä sanoa, että pitihän sinne lähteä. Metsähallitus itsekin kutsuu sitä "saariston helmeksi".

Reitti

Me lähdimme liikkeelle Turusta. Reitti kulki Airistoa alas ja Nauvon ja Korppoon pohjoispuolelta. Korppoon jälkeen reitti kääntyi lounaaseen. Tuulen suunnasta johtuen ajoimme Storlandetin eteläpuolelta. Jungfruskärin saariryhmä on Storlandetista noin 6 mailin päässä. Koko matka Turun Ruissalosta on n. 40 mailia.

Reitti Turku - Jungfruskär (Kartta: Navionics)

Meillä sattui olemaan luoteistuuli, joka sattui juuri saariryhmän välissä olevaan salmeen. Aallot nousivat aika korkeiksi, mutta onneksi vierasvenelaituri oli sen verran sisällä, että meri rauhoittui.

Salmi Jungfruskärin saariryhmän välissä

Salmi etelään

Vierasvenelaituri sijaitsee Storlandetin (kyllä, saariryhmän suurin saari on myös Storlandet nimeltään) länsipuolella. Laiturin vieressä on poijuja muutama ja lisäksi viereisellä kalliolla on kiinnityskoukkuja. Saimme veneen hyvin laituriin kiinni. Paikalla oli muutama vene, joista suurin osa oli lähdössä ja yhdessä tuumin totesimme, että tuulen ja lyhyen vierailun ajaksi voimme laittaa veneen kylkikiinnityksellä laituriin.

Vene laiturissa Jungfruskärillä

Jungfruskär

Jungfruskär on saariryhmä, joka koostuu Storlandetista, Nölstöstä ja Hamnöstä. Saariryhmä sijaitsee keskellä Kihtiä ennen Ahvenanmaan saaristoa. Aikaisemmin Jungfruskär oli osa Houtskarin kuntaa, mutta tällä hetkellä se kuuluu Paraisten kaupunkiin. 1500-luvulle saakka saariryhmän nimi on ollut Hundskär.

Suurin osa Storlandetista (ja Nölstö) kuuluvat Saaristomeren kansallispuistoon, joita Metsähallitus hallinnoi. Hamnö on yksityisessä omistuksessa. Storlandet on kuuluista erityisesti perinnemaisemastaan. Saaressa kohtaavat kansallispuisto ja kulttuurimaisema. Saarella nimittäin ylläpidetään mm. puiden hakkuulla arvokasta lehdesniittyjen perinnemaisemaa. Yleensä puiden hakkuu ei kuulu kansallispuistoihin. Mutta näin ylläpidetään ns. perinnebiotooppia. Normaalisti perinnebiotooppi säilyy vuosittaisella laiduntamisella, mutta eläimiä ei ole tähän tarkoitukseen enää tarpeeksi.

Lehdesniittyjä Jungfruskärillä

Asukkaat ovat olleet pääasiassa 1800-luvulla torppareita, ja asukkaita on parhaimmillaan ollut yli 40. Pääasiassa siellä viljeltiin perunoita ja kasvatettiin karjaa. Ja on saariryhmällä ollut oma kansakoulukin 1930-luvulla. Isännät asuivat Houtskarin Hyppeisissä.

Ympärivuotinen asutus loppui 1980-luvulla. Tällä hetkellä saari on Metsähallituksen hallinnassa. (wikipedia)

Luontopolku

Jungfruskärin luontopolku on hyvin merkitty

Saaren ympäri kulkee n. 3 km pitkä luontopolku. Se kannattaa ehdottomasti kiertää, sillä sen varrella esitellään hienosti saaren historiaa ja luontoa.

Maisema itään.

Tosin heti ensimmäisellä pisteellä kerrotaan kalliolla olevan kalliokaiverrus raakapurjealuksesta 1600- tai 1700-luvulta, mutta sitä emme yrityksistä huolimatta löydä.

Jungfruskärin luontopolun kartta

Luontopolun varrella on myös aika suuri pirunpelto. Pirunpelto syntyy kun maa nousee. Aikaisemmin meri on ollut tällä korkeudella. Jungfruskärissä maa kohoaa n. puoli metriä sadassa vuodessa.

Pirunpelto Jungfruskärillä

Sotahistoriaa

Jungfruskärin kasarmi

Jungfruskärin sijainti Ahvenanmaan läheisyydessä nosti merkitystä toisen maailmansodan aikana ja 1940 saareen perustettiin rannikkolinnake kasarmeineen ja saareen sijoitettiin tykkejä. Tarkoituksena oli vahvistaa Saaristomeren meripuolustusta ja suojata Turku-Tukholma-laivaväylä. Suurimmillaan vahvuus oli n. 200 miestä. Lopulta Puolustusvoimat oli saaressa 1977 asti ja alue siirtyi Metsähallitukselle 1999. Rakennuksia on vielä jäljellä, mutta esimerkiksi vanhan kasarmin annetaan lahota, sillä korjaaminen olisi liian suuri investointi.

Jungfruskärin kasarmin portaat

Saaressa on kaksi Canet 152 mm tykkiä. Toinen on naamioita mökiksi ja toinen on saaren itärannalla.

Mökiksi naamioitu tykki Jungfruskärillä

Tykit ovat peräisin Ahvenanmaan puretuista linnoitteista.

Toinen Jungfruskärin tykeistä

Storlandetissa on kuolleen venäläisen hauta, sillä talvisodassa 1940 neuvostoliittolainen pommikone räjähti suomalaisten tulituksessa ja putosi Hamnön edustalle. Kaksi lentäjää kuoli heti ja kolmannen lentäjän yrittäessä paeta, hänet ammuttiin.

Kuolleen venäläisen hauta

Luonto

Jungfruskärissä tutustun aivan uuteen termiin: lehdesniitty. Se tarkoittaa niittyä, jolla kasvaa puita. Perinteisesti puut on lehdestetty, eli niistä katkotaan oksia tarkoituksella. Nämä puista katkotut lehtiset oksat on sidottu yhteen ”kerpuksi” (tämäkin oli itselleni uusi termi). Nämä kerput on syötetty karjalle talvisin. Tämän lisäksi niittyjen heinäkin on käytetty ravinnoksi.

Lehdesniittyjä Jungfruskärillä. Savu tulee heinän poltosta.

Koska karjaa ei enää ole tarpeeksi syömään kaikkea satoa, järjestetään saarella talkoita, joissa mm. poltetaan ylimääräinen heinä ja oksat perinnemaiseman ylläpitämiseksi. Me osuimme paikalle juuri polttojen aikaan ja saimme kuulla työnjohtajalta perinteestä ja joka vuotisista talkoista. Lehdesniittyjen hoitaminen varmistaa kymmenille uhanalaisille kasvilajille kasvupaikan.

Heinän polttoa talkoovoimin Jungfruskärissä

Luontopolun varrella on myös lintutorni sekä lintulahti.

Lintutorni Jungfruskärillä

Lintulahti Österfladan Jungfruskärin itäosassa

Luontopolku kulkee lehmihaan läpi ja lehmät nauttivat olostaan rannalla. Onneksi ne olivat rauhallisia tai vähintäänkin tottuneet ihmisiin, sillä meidän piti ohittaa ne aivan vierestä.

Onnellisia lehmiä Jungfruskärin rannalla

Luontopolku kulki lehmihaan läpi

Kasveja esitellään luontopolun varrella olevissa kylteissä. Harvinaisempiakin kasveja saarella esiintyy, kuten ahokirkiruoho ja seljankämmekkä. Jungfruskärin maaperä on kalkkinen ja lounainen sijainti sopii näille harvinaisuuksille. Kansallispuistossa kasvien poimiminen on kiellettyä.

Kukkaniitty Jungfruskärissä

Hamnö

Hamnö on omien tietojeni mukaan yksityisessä käytössä. Sinne olisi kuitenkin todella mielenkiintoista päästä myös vierailemaan, sillä esimerkiksi useassa lähteessä mainittu merimieskrouvi olisi sijainnut juuri sillä saarella. Hamnössä on ollut myös kappeli sekä kansakoulu vielä 1930-luvulla. Koululle ei tosin ollut erillistä rakennusta, vaan sitä käytiin tiloilla.

Hamnön kylä

Ilman venettä Jungfruskärille on vaikea päästä. Siksi olin erityisen onnellinen, että minulle tämä mahdollisuus tarjoutui.

Onnellinen veneilijä