Saarihyppelyä Saaristomerellä, Saaristomeri, Turku: Gullkrona N 60°05,34' - E 23°04,9' , Helsingholmen N 60º 01,8´- E 22º 16,9´, Högsåra N 59°57,2' - E 22°22,1', Sandön N 60º 02,2´ - E 22º 19,9´, Naantali N 60°28,2' - E 22°00,5'

 

Yksi upeimmista viime kesän veneilypäivistä. Tarkoituksena oli piipahtaa useammassa kohteessa ja aikaa oli koko päivä. Yöpyminen ei ollut suunnitelmissa, vaikka periaatteessa veneessä olisi  voinutkin yöpyä.

Viking Linen perässä Airistolle 

 

Skipperin varaus oli Ruissalosta ja olimme paikalla heti 8.30 varauksen alkaessa ja pääsimme heti Viking Linen perään.

Suomen kesä oli kauneimmillaan. Aurinko paistoi täysin siniseltä taivaalta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Kasvoilla taisi olla koko päivä autuaan onnellinen hymy.

 Gullkrona N 60°05,34' - E 23°04,9'

Pääsimme ajamaan ensimmäiseen kohteeseen Gullkronaan hyvää vauhtia. Matkaa Ruissalosta sinne on n. 25 nm. Reittimme kulki Airistoa alas ja Airiston sataman (Stormälö) ohi etelään. Stora Bässholmenin kohdalta käännyimme kaakkoon ja Svartholmenin kohdalta lounaaseen. Pensar jäi länsipuolelle ja Lökhomenin kohdalta jälleen lounaaseen ja sieltä löytyi Gullkrona. Vierasvenesatama on saaren pohjoisrannalla. Satamamaksu oli vuonna 2020 5-25€.

Joimme aamukahvit veneen kannella ja kansimies kävi aamu-uinnilla. Olin pakahtua kauneudesta. Tällainen aarre meillä on Suomessa.

Aamu-uinnilla Gullkronassa

Saimme veneen kiinni poijuun ja hyppäsimme saareen. Ainoastaan poijukiinnitys on sallittua. Saari on avattu tauon jälkeen uudestaan 2018 ja sen omistajapariskuntana toimii Saara Kankaanrinta ja Ilkka Herlin. Molemmat tunnettuja Itämeren suojeluun liittyvistä toimista. He saivat Helsingin venemessuilla jaettavan Vuoden veneilyteko -palkinnon vuonna 2020 Gullkronan avaamisesta.

Gullkronan kartta

Minulle vierailu oli ensimmäinen, mutta jos siellä on ollut aiemmin, saattaa muistaa lasten lossin, joka kulkee käsivoimin pienen lahden yli, sekä peikkopolun. Mekin saimme hyvän kuljetuksen lossilla 😊. Tämä kohde sopii siis erinomaisesti myös lasten kanssa veneilevälle.

Käsivoimin kulkeva lossi

Kiersimme hyvin merkityn luontopolun saaren ympäri. Reitillä oli kaunista luontoa, hienoja kivikasoja, upeita merimaisemia ja loistokunnossa ollut luotsitupa.

Kivitorneja Gullkronassa

Upeita Gullkronan kallioita

 

Gullkronan luotsitupa

 

Maisemat, joihin ruotsalainen kuningatar Blankakin ihastui 1300-luvulla

Helsingholmen N 60º 01,8´- E 22º 16,9´ 

Seuraava kohde oli Helsingholmen. Sinne kulki suora väylä Gullkronasta kaakkoon, eikä matkaakaan ollut kuin alle 10 nm. Vierasvenesatama on Hemvikenissä, joka on saaren koillisosassa. Suojaisa lahti, jonne on helppo tulla. Poijupaikkoja oli hyvin vapaana.

Helsingholmenin vierasvenesatama

 

Tämä oli meille hyvä lounaspaikka. Laiturin kupeessa olikin sopivasti myynnissä herkullista savukalaa. Myynnissä oli myös muita herkkuja. Satamassa on myös vessat.

Saaressa oli kävelypolku, jonka kiersimme. Lampaiden lisäksi osui polullemme yksi käärmekin. Hyvä muistutus, että saaristossa kannattaa olla tarkkana. Kaunista saaristolaismaisemaa jaksaa ihailla.

Kävelypolun varrella näkyi lampaita

 

Helsingholmenin itäranta oli kivikkoista

Myös tämä paikka sopii lapsiperheille, sillä saaresa on matala hiekkaranta ja kotieläimiä. Myös sauna on, mutta sitä emme kokeileet.

Helsingholmenin hiekkaranta

 

Högsåra N 59°57,2' - E 22°22,1' 

Kahvihammasta alkoi kolottaa, joten ei muuta kuin jälleen veneeseen ja nokka kohti Högsåraa. Paikka on ehkä eniten tunnettu Farmors Cafésta. Matkaa Byvikenissä sijaitsevaan vierasvenesatamaan oli jälleen alle 10nm. Helsingholmenista kaakkoon ja Norstön itäpuolta etelään kohti satamaa.

 

En ollut aiemmin täällä ollut, mutta Farmors’ Cafen maine oli tuttu.

Farmors Café on monelle tuttu

 

Vierasvenesataman visuaalisuuteen oli myös nähty vaivaa ja siitä tuli entistä paremmalle tuulelle. Pastellisävyinen seinäke päätyi puhelimeni taustakuvaksi moneksi kuukaudeksi.

Högsåran Byvikenin vierasvenesatama

 

Koska tarpeena oli nimenomaan kahvit, suuntasimme suoraan kahvilaan. Idyllistä hiekkatietä maalaismaisemassa piti kävellä muutama sata metri. 

Högsåran maalaismaisemaa

Suunnasta ei ollut epäselvyyttä, sillä jatkuva virta ihmisiä ohjasi oikeaan suuntaan.

Lyhyen odotuksen jälkeen saimme kahvit ja leivokset ja löysimme paikan. Ei ole ihme, että paikka on niin suosittu. Kaunis kukkia tulviva puutarha ja herkulliset tarjoilut ovat kova yhdistelmä.

Kukkaloistoa Farmors Caféssa

Palasimme satamaan ja kansimies nautti vielä oluen rantaterassilla.

Sandön N 60º 02,2´ - E 22º 19,9´ 

 

Sandönin hiekkasärkkä jatkuu pitkälle

Paluumatkalla keksimme vielä pysähtyä Sandönissä. Sandönin erikoisuus on pitkä hiekkasärkkä ja upeat hiekkarannat. Paras rantautumispaikka on koilliskulmassa ja kannattaa olla tarkkana, sillä ranta on todella matala. Koska ranta on matala, pohjaan näkee hyvin mahdollisten kivien varalta. Me heitimme ankkurin, sammutimme moottorin ja nostimme koneen ylös hyvissä ajoin ja livuimme rantaan hiljalleen ja lopulta kansimies hyppäsi veteen ja kahlasi köyden rantapuuhun kiinni. Ja niin minäkin lopulta kahlasin rantaan.

Rantautumispaikka

Saaressa oli aika paljon vierailijoita, mutta hyvin mahduimme joukkoon.

Näin pitkälle särkkä jatkuu

Itälaidalla oleva hiekkasärkkä on hieno, mutta täytyy sanoa, että uimakengät olisivat olleet tarpeen. Pohja nimittäin koostui pienistä pyöreistä kivistä, joiden päällä oli aika hankala kävellä. Mutta upea paikka kerta kaikkiaan! Särkkä jatkuu matalana vedenalaisena vielä aika pitkälle merelle.

Hiekkasärkkä on kivinen

 

Kansimies ui mielummin kuin käveli kivillä

Teimme vielä lyhyen kävelyn muualla saaressa. Siellä oli telttailijoita, nuotiopaikkoja ja kesäinen tunnelma uimareineen. Jopa minä kävin uimassa! Saaressa on myös puucee. 

Sandöstä lähdimme kotimatkalle ja reitti kulki aika lailla samoja väyliä kuin tullessa.      

 

Naantali N 60°28,2' - E 22°00,5'  

Koska kesäilta oli kaunis ja meillä jälleen hieman nälkä, päätimme vielä ajaa Naantaliin syömään.

 

Naantalin kirkko ja vierasvenesatama

Ajoimme Airistoa pohjoiseen ja Luonnonmaan itäistä laitaa pitkin Naantaliin. Navionics näyttää paikan nimiksi Miekkulan/Käkölän ja Kaanaan. Siinä matkalla on muuten Naantalin satama.

Naantalin vierasvenesatama on suhteellisen suuri ja sinne mahtuu lähes 200 venettä. Kiireisimpään aikaan siellä on opasvene ohjaamassa vapaille paikoille (ihan superhyvä palvelu!). Me löysimme helposti aisapaikan ja lähdimme ruoan etsintään.

Naantali on ihana kesäkaupunki ja vierasvenesataman palvelut ovat todella kattavat. Naantalista ehkä enemmän toisessa kirjoituksessa.

Naantali ilta-auringossa

 

Ilta Naantalissa oli kaunis ja lämmin ja rantaravintolat olivat suhteellisen täynnä. Löysimme kuitenkin paikan pizzaravintolasta rannasta ja pizzatkin olivat maukkaita. Meitä varoitettiin mahdollisesta pitkästä odotusajasta, mutta ei se ainakaan tuntunut kohtuuttomalta.

Naantalissa soitetaan perinteisesti iltavesper joka ilta luostarikirkon tornista. Sitä edeltää Trumputtajan rummutus ja iltahuuto, joka ohjaa asukkaita rauhottumaan illanviettoon. Lisää voi lukea esim. visitnaantali.com. 

Trumputtaja Naantalissa kehottaa rauhoittumaan illanviettoon

 

Suositeltava vierailukohde on myös vohveliravintola Amandis. Siellä kävin kesällä muutaman kerran ja sekä suolaiset että makeat vohvelit ovat suussa sulavia.

Paluumatkalla kiersimme vielä Luonnonmaan. Kultaranta oli kaunis ilta-auringossa ja muutenkin Luonnonmaan läntinen puoli on kaunista.

Ilta-aurinko Naantalissa

Kotisatamassa Ruissalossa olimme puolen yön aikaan. Päivän ajokirja näytti n. 130 nm.

Kaunista kesäpäivää ei olisi voinut paremmin viettää!

 

Vinkit saarihyppelyyn:

-          tarkista minkälaiset jalkineet tarvitset kävelyretkille

-          Sandön-tyyppisellä rannalla myös uimajalkineet ovat tarpeen

-          rytmitys esim. ruokahetkien mukaan toimii

-          ole valmis joustamaan esim. sääolosuhteiden mukaan

-          muista aurinkorasva, uikkarit ja pyyhe

-          suunnittele reitti siten, ettei tule kiireen tuntua

-          tarkista tankkauspisteet