Onnellinen veneilijä

Kytön ohi on ajettu kauden aikana lukuisia kertoja ja tämä pieni luoto siitä lounaaseen kiinnosti erityisesti kansimiestä. Se oli saariretkilistallamme jonkun aikaa, ja muutaman kerran yritimme lähestymistä, mutta tuuli oli aina jotenkin hankala. Lopulta lokakuun puolessa välissä keli oli sopiva. Väylän vieressä on matalikko ja aallot hakkaavat siihen usein, mutta vihreän kepin jälkeen etelään on "valkoista vettä". Saaren pohjoisreuna on kalliota ja kivirantaa. Tähtäsimme kallion kohdalle, vaikka kansimies pohtikin, että mitenköhän siitä pääsee maihin. Kiviranta taas näytti liian matalalta. Kallioranta   Ankkuri pohjaan ja mateluvauhtia eteenpäin ja niin päästiin rantautumaan. (Mitä nyt kansimies hieman liukastui kalliolla ja melkein luisui mereen, mutta niitähän ei lasketa.) Köysi saatiin kiinni puuhun. Ilta-aurinko  Ilta-aurinko paistoi ihanasti saareen. Merellä auringonlaskut ovat toinen toistaan upeampia. Matalaa kivikkoa länsirannalla Ensin taas perinteinen kävelykierros...

  Länsi-tonttu Ensimmäisenä mielenkiinnon herätti nimi: mikä ihmeen Länsi-tonttu? (Sille löytyy myös sukulainen: Itätoukki eli Itä-tonttu ). Nimen historia juontuu ilmeisesti ruotsin kielestä, sillä saari on ruotsiksi Västra Tokan. Nykyisin virallinen nimi on Länsitoukki. Saari sijaitsee Isosaaresta kaakkoon ja esim. Lauttasaaresta sinne ajaa noin puolisen tuntia. Oiva veneretken kohde. Saaristokasvillisuutta Saari on pieni ja kallioinen, sen ottaa nopeasti haltuun. Puita ei juuri ole, mutta kauniita saaristokukkia kyllä. Maisemat avautuvat upeasti avomerelle etelään. Ja veneiden kiinnitykseen on kuin sitä varten   suunniteltu laguuni. Laguunin suuaukko on itäreunalla. Kallioihin on kiinnitetty hyvin koukkuja. Kovin monta venettä laguuniin mahdu. Varsinkaan, jos ensimmäinen rantautuja ei ole mennyt aivan perälle ja on ankkurilla kiinni. Kiinnityskoukkuja löytyy myös laguunin suuaukolta. Laguuni Veneitä laguunissa Saarella on aikoinaan ollut (ilmeisesti 40-luvulle asti) a...

Kalliosaaren länsireuna Vuosaaren edustalla on yksi lähiveneretkikohteiden helmestä. Jylhä, nimensä mukainen kallioinen saari tarjoaa hienot maisemat. Vuosaaren satamasta matkaa ei ole kuin 2 mailia. Koska minusta parasta on veneellä ajo, meidän lähtösatama oli Espoon Keilaniemestä, jolloin matkaa saatiin n. 16nm. Jylhiä kallioita Meidän reittimme saareen kulki ulkokautta, eli Keilaniemestä Suomenlinnan, Vallisaaren, Santahaminan ja Villingin ohi ja sieltä pohjoiseen kohti Kalliosaarta.  Kalliosaaren läheisyydessä on muuten mielenkiintoisia paikkoja, kuten Prinsessa, Kuningatar, Huomenlahja, Voinappi ja Voirasia! Näiden nimien alkuperästä oli Hesarissa juttu:  https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000006548549.html . Ensi kesänä on kyllä pakko käydä nämä katsomassa.  Kalliosaari Takaisin Keilaniemeen ajoimme Villingin pohjoispuolelta ja Hevossalmen sillan kautta. Se on selkeästi suojaisempi reitti ja mahdollistaa veneilyn vähän kovemmassakin kelissä. Laituria Kalliosaa...

Kistören   Heinäkuun puolivälissä, helteisenä, lähes tyynenä päivänä oli täydellinen päivä veneilyyn. Ilman varsinaista kohdetta mielessä, lähdimme ajelemaan kansimieheni kanssa Porkkalan suuntaan. Päätimme, että katsomme, mikä näyttäisi mielenkiintoiselta. Tyyni meri on taianomainen Tämän luodon ohi olimme ajaneet jo useasti matkalla Porkkalan suuntaan Stora Mickelskäristä lounaaseen. Samannäköinen kalliosaari kuin moni muukin siinä ympärillä. Paitsi, että tässä pikkusaaressa ei näyttänyt olevan asutusta. Merikortin mukaan paikka näytti siltä, että rantautuminen onnistuisi ainakin alumiiinipohjaisella veneellä. Sopiva paikka löytyi pohjoisrannalta. Ankkurikiinnitys luonnonsatamaan ei ole mikään suosikkitapani rantautua, mutta niin vain tämäkin onnistui hienosti. Luonnonsatama Saaressa oli tauluja, jotka eivät olleet tuttuja. Googlailimme ja laitoimme viestiä vielä veneilykonkarille. Selvisi, että kyseessä ovat armeijan reittimerkkit, eivätkä ne estä maihinnousua. Tämä paik...

  Edessä oli kauden viimeisiä veneilykertoja marraskuussa ja pohdimme kansimieheni kanssa, että mikä olisi hyvä kohde. Minun toiveenani oli löytää paikka, missä voisi juoda glögiä suojassa tuulelta. Tuulta oli nimittäin sen verran, että alkuperäisen suunnitelman mukaiselle Söderskärille ei voinut lähteä. Lähdimme Lauttasaaresta ja lopulta päädyimme Hevossalmen kautta Pikku Leikosaareen (on muuten myös kiva, saunallinen retkikohde). Saaressa oli ajankohta huomioiden yllättävän paljon veneitä ja jopa telttailijoita. Me löysimme suojaisen paikan ankkuri- ja kalliokiinnityksellä saaren länsipuolelta. Sieltä löytyi myös tulipaikka. Sytytimme nuotion ja nautimme glögit. Lisää tietoa löytyy: https://uuvi.fi/fi/kohde/pikku-leikosaari/ Glögit Pikku-Leikosaaressa Pikku-Leikosaaressa Glögejä siemaillessa yritimme tunnistaa ympärillä olevia saaria ja totesimme, että suhteellisen lähellä olleessa Eestiluodossa emme olleetkaan käyneet. Ja niin nuotion sammumisen jälkeen hyppäsimme veneeseen...

Toinen upea majakkaluoto Söderskärin lisäksi on Kallbådan Porkkalassa. Tämä tunnetaan myös Porkkalan majakan nimellä. Jotenkin nämä keskellä avomerta seisovat jylhät majakat vetävät minua puoleensa Kallbådanille ei voi yksityisveneellä rantautua (eikä kyllä tee mielikään, kun katsoo, kuinka aallot osuvat ympäröivään kivikkoon). Majakan profiili näkyy aika kauas ja tuntuu jopa taianomaiselta, kun se vihdoin hahmottuu kauniin punaiseksi majakkarakennukseksi. Majakka on valmistunut 1920. Kiehtova ajatus, että siellä on parhaimmillaan asunut jopa 20 ihmistä. Helsingistä / Espoosta (Lauttasaari, Keilaniemi) ajoaika on n. 20mn/h nopeudella reilun tunnin verran. Paikka on tuuliherkkä, koska ympärillä ei ole saaria tai luotoja suojaamassa mistään suunnasta. Kannattaa siis valita vähätuulinen keli. Kipparin hommissa Porkkalan edustalla on myös Rönnskärin majakka (puolustusvoimien omistuksessa, ei saa nousta maihin ilman erityistä lupaa) ja Kallbådanille reitti kulkee Rönnskärin itä- tai lä...

EDIT: lisätty kuvat majakan sisältä. Moni on kysynyt, mikä on suosikkikohteeni. Yhtä vaikea kysymys, kuin mikä on suosikkilomakohteeni! Riippuu fiiliksestä, ajankohdasta, säästä, seurasta ja vaikka mistä. Ja jokainen kohde on ollut omalla tavallaan aivan huippupaikka! Mutta jos joku olisi pakko valita, sanoisin Söderskär.  Söderskär Söderskär on majakkasaari Porvoon saaristossa. Ehkä osasyy suosikkipaikaksi päätymiselle on se, että sinne rantautumista pitää odottaa monta kuukautta. Saari on nimittäin osa luonnonsuojelualuetta ja sinne ei saa nousta maihin 1.5.-31.7. lintujen takia. Lähiluodoille saa rantautua vasta 15.8. Koska saari on ulkosaaristossa, sinne ei myöskään pääse, jos tuuli on vähänkään kovempi. Jos keli on suotuisa, suorin reitti Helsingistä kulkee Isosaaren, Länsitontun (hieno paikka tämäkin) ja Itätontun ohi. Toinen, hieman suojaisempi reitti kulkee Isosaaresta Kuiva-hevoseen ja sen jälkeen suoraan etelään. Olen ajanut sinne Lauttasaaresta, Keilaniemestä, Kivenlahd...