Kistören, Porkkala, 59° 59.230'N - 24° 32.899'E

Kistören

 

Heinäkuun puolivälissä, helteisenä, lähes tyynenä päivänä oli täydellinen päivä veneilyyn. Ilman varsinaista kohdetta mielessä, lähdimme ajelemaan kansimieheni kanssa Porkkalan suuntaan. Päätimme, että katsomme, mikä näyttäisi mielenkiintoiselta.

Tyyni meri on taianomainen

Tämän luodon ohi olimme ajaneet jo useasti matkalla Porkkalan suuntaan Stora Mickelskäristä lounaaseen. Samannäköinen kalliosaari kuin moni muukin siinä ympärillä. Paitsi, että tässä pikkusaaressa ei näyttänyt olevan asutusta.

Merikortin mukaan paikka näytti siltä, että rantautuminen onnistuisi ainakin alumiiinipohjaisella veneellä. Sopiva paikka löytyi pohjoisrannalta. Ankkurikiinnitys luonnonsatamaan ei ole mikään suosikkitapani rantautua, mutta niin vain tämäkin onnistui hienosti.

Luonnonsatama

Saaressa oli tauluja, jotka eivät olleet tuttuja. Googlailimme ja laitoimme viestiä vielä veneilykonkarille. Selvisi, että kyseessä ovat armeijan reittimerkkit, eivätkä ne estä maihinnousua.

Tämä paikka oli tyynenä hellepäivänä aivan taianomainen! Kun nyt katson valokuvia, pääsen edelleen samaan epäuskoiseen tunnelmaan, että voiko tällaisia paikkoja olla olemassakaan! Melkein pakahtuu kaikesta kauneudesta!

Saaren etelärannalla

Kiersimme luodon, joka ei ole kovin suuri ja etsimme parhaan piknik-paikan. Niitä olisi ollut kyllä paljon. Korkkasimme myös mukana olleen pikkolopullon kuohuvaa. 

Kansimies on innokas uimari (minä en), joten hän pääsi nauttimaan raikkaasta merivedestä.

Onneksi löytyi sopiva kohta, josta pääsi myös liukkaista kallioista huolimatta ylös. 

Paratiisisaari -ainakin minulle juuri tuona päivänä.

Paratiisi