Pikku Leikosaari, Helsinki 60°10,2' N - 25°08,7' E ja Eestiluoto, Sipoo, 60° 7.452' N - 25° 13.385' E
Edessä oli kauden viimeisiä veneilykertoja marraskuussa ja pohdimme kansimieheni kanssa, että mikä olisi hyvä
kohde. Minun toiveenani oli löytää paikka, missä voisi juoda glögiä suojassa tuulelta. Tuulta oli nimittäin sen verran, että alkuperäisen suunnitelman mukaiselle Söderskärille ei voinut lähteä.
Lähdimme Lauttasaaresta ja
lopulta päädyimme Hevossalmen kautta Pikku Leikosaareen (on muuten myös kiva,
saunallinen retkikohde). Saaressa oli ajankohta huomioiden yllättävän paljon veneitä ja jopa
telttailijoita. Me löysimme suojaisen paikan ankkuri- ja kalliokiinnityksellä
saaren länsipuolelta. Sieltä löytyi myös tulipaikka. Sytytimme nuotion ja
nautimme glögit.
Lisää tietoa löytyy: https://uuvi.fi/fi/kohde/pikku-leikosaari/
 |
| Glögit Pikku-Leikosaaressa |
 |
| Pikku-Leikosaaressa |
Glögejä siemaillessa yritimme
tunnistaa ympärillä olevia saaria ja totesimme, että suhteellisen lähellä
olleessa Eestiluodossa emme olleetkaan käyneet. Ja niin nuotion sammumisen jälkeen hyppäsimme veneeseen. Tuuli oli edelleen epäsuotuisasta suunnasta eikä
meille jäänyt kiinnitykselle kuin käytännössä yksi paikka: Träsklandetin
eteläpuolelle Kutuhälletin suojaan. Pintakiviä oli näkyvissä paljon. Ensin
yritimme myös suojaiseen salmeen, mutta sielläkin oli kiviä aika paljon, eikä
ankkurirantautuminen vaikuttanut helpolta. Mutta Träsklandetiin etelälaidalta
löysimme hyvän paikan.
 |
| Alueen kartta |
Salmen yli vei silta ja päätimme
kävellä sinne ja sitä kautta varsinaiseen Eestiluotoon, joka on suurempi saari. Mutta
eteemme tuli kylttejä, joissa luki, että ulkoilualue päättyy. Eestiluodon
saariryhmästä osa on vuokrattu yksityisille henkilöille, joten veneen
kiinnityspaikka kannattaa katsoa tarkasti sen mukaan minne haluaa mennä.
Saarella on myös armeijan tulenjohtotorni.
Meitä vastaan käveli saaren kesäasukas herra Åberg. Kuinka mielenkiintoinen kohtaaminen se olikaan! Ensinnäkin, hänen luvallaan saimme kulkea yksityisen pihan poikki. (Ilman lupaa meille olisi jäänyt aika pieni alue käveltäväksi). Kyselimme ihan yleisiä juttuja saaresta ja siitä, minne kannattaa mennä. Ihailimme hänen huvilaansa ja hän kertoi, ettei se todellakaan ole kalastajan toimilla hankittu, vaan hänen isoisoisänsä harjoitti viinan trokaamista 1920-luvulla. Mikä luento historiasta! Mietin, että ei kyllä ikinä voi tietää, mitä upeita kokemuksia merellä tulee vastaan. Jos aiheesta on kiinnostunut, löytyi nämä artikkelit:
https://www.is.fi/suomi100/art-2000005071596.html
Hän ohjasi meidät yksityisellä
alueella olevalle Söderbergetille ihailemaan maisemia. Hänen
mielestään se oli saaren paras paikka.
 |
| Ilta-auringossa Eestiluodolla |
Meiltä loppui aika kierrellä Eestiluodon varsinaista ulkoilualuetta läpi, se jäi ensi kaudelle.
Kansimies sai myös vinkkejä, että
aina pitäisi olla pieni pullo lämmikettä taskussa pahan hetken varalle. Meitä hän
kutsui ”rekareiksi”, eli rantautujiksi ja innostui Skipperin tarjoamasta
palvelusta ja siihen liittyvästä vapaudesta.
Eestiluodosta näkyy muuten
hienosti myös Söderskärin majakka. Tällä kertaa se suorastaan kylpi ilta-auringossa,
joten vaikka tuulen takia emme sinne päässeet, saimme ihailla sen kauneutta.
Kommentit
Lähetä kommentti