Alskär, Saaristomeri 59°57,9' N - 22°1,5' E Rankkaa elämää ulkoluodolla
 |
Alskär näyttää tavallisen kauniilta ulkoluodolta, mutta kun tutustuu saaren historiaan paremmin, sitä katsoo aivan eri silmin.
 |
| Lahti oli suojainen |
Sijainti ja rantautuminen
Saaristomerellä ja sen
läheisyydessä on ainakin kolme Alskär-nimistä saarta. Yksi sijaitsee Storskäristä ja Kalkskäristä itään, toinen sijaitsee Tunhamnista etelään ja kolmas, josta tässä kirjoituksessa
puhutaan, sijaitsee Kråkskäristä lounaaseen ja Bodöstä koilliseen.
Paraisilta matkaa on n. 30
merimailia.
 |
| Reitti Parainen - Alskär (kartta: Navionics) |
Alskär on pieni ja karu saari,
noin 5 hehtaarin kokoinen. Saaren voi suhteellisen helposti kiertää. Pienelle
saarelle mahtuu monimuotoista luontoa kallioista metsään. Saaren länsipuolella
on pieni saarnimetsä.
 |
| Saarnimetsikkö |
Alskär on hieman v:n muotoinen saari. Lahti aukeaa luoteeseen.
 |
| Lahti aukeaa luoteeseen |
Me jätimme veneen ankkuriin lahden läntiselle rannalle.
 |
| Vene ankkurissa |
Alskär
Alskär on osa Saaristomeren
kansallispuistoa.
 |
| Saaristomeren kansallispuisto |
Olimme paikalla upean
aurinkoisena ja tyynenä kesäpäivänä ja saari tuntui lähes paratiisilta.
 |
| Maisemat Saaristomerelle |
Saarella on kuitenkin historia,
joka muistuttaa, että elämä ulkosaaristossa ei ole ollut kovin helppoa.
Moni saarista on ollut asutettuna
ja edelleen löytyy merkkejä asutuksesta tai majojen ja tupien jäännöksiä. Niin
Alskärissä kuin viereisellä Kråkskärilläkin on ollut vakituista asutusta.
 |
| Rannassa on rakennuksen jäänteitä |
Jos on kiinnostunut ulkosaariston
elämästä, suosittelen lämpimästi Benedict Zilliacuksen kirjaa Ulkosaaristossa
(Tammi 1974). Retkisaaret ja vierasvenesatamat heräävät aivan uudella
tavalla eloon, kun tutustuu elämään, jota niillä on eletty. Niin myös Alskär.
Alskärille tuli asutusta 1890,
jolloin viereiseltä Kråkskärin saarelta sinne muuttivat Johannes Andersson eli Janne
vaimonsa Mandan ja seitsemän lapsensa kanssa. He saivat Alskärillä vielä kolme
lasta lisää. Ei ollut Kråkskärissäkään ollut helppoa, sillä siellä asui 16 henkeä
yhdessä pienessä mökissä.
 |
| Kiviaita |
Viljelyskelpoista maata ei Alskärissä
ollut ja ruohoa riitti yhdelle lehmälle. Saarella ei ollut kaivoa, joten juomavesi
piti hakea veneellä. Elinkeinon hankintakaan ei ollut sekään helppoa, sillä
saareen ei kuulunut kalastusvesiä, joten kalastamaan piti lähteä Jurmoon
saakka, noin 30 kilometrin päähän, soutaen tietysti. Ehkä suurin haaste oli se,
ettei varsinaista suojaista satamaa ollut. Se tarkoitti jokaöistä varpaillaan
oloa ja valmiutta siirtää veneen paikkaa saaren toiselle puolelle tuulen suunnan
muuttuessa. Kovemman tuulen noustessa piti lähteä turvaan Kråkskäriin.
 |
| Kiviaitoja Alskärillä |
Kun lukee Zilliacuksen kirjaa, ei
voi kuin ihmetellä voimaa, joka ihmisillä saaristossa oli. Janne oli saanut
lapsena halvauksen, joten hän ei voinut käyttää oikeaa kättä ollenkaan, jalka
oli osittain halvaantunut ja toisesta silmästä oli näkökyky vähentynyt. Tämä ei
estänyt häntä kalastamasta, pyytämästä hylkeitä, rakentamasta veneitä,
soutamasta, purjehtimasta ja ylipäätään asumasta perheensä kanssa ulkosaaristossa.
Sanottiin, että hän korvasi toisen kätensä hampaillaan. Eikä jäänyt Manda
yhtään miehensä varjoon, sillä hän hoiti kodin ja lastenhoidon lisäksi muun muassa suolan haun Turusta lasten
kanssa. Niinpä he joko soutivat tai purjehtivat noin 60 kilometriä Turkuun ja sieltä
saman matkan takaisin, sen jälkeen soutaen suolat miehelle Jurmoon ja takaisin Alskärille.
 |
| Korkeimmalla paikalla on kivikummeli |
Jannen ja Mandan taloa tai mökkiä
ei ole enää jäljellä, mutta perustukset ja punaisen tiilen muruset voi vielä
nähdä maassa.
 |
| Jannen mökin jäänteet |
Me olimme saaressa upeana
kesäpäivänä, jolloin idea ulkosaaristossa elämisestä vaikuttaa houkuttelevalta,
mutta voi vain kuvitella, millaista elämä on ollut vaikkapa marraskuun myrskyissä.
Kommentit
Lähetä kommentti