Kytön ohi on ajettu kauden aikana lukuisia kertoja ja tämä pieni luoto siitä lounaaseen kiinnosti erityisesti kansimiestä. Se oli saariretkilistallamme jonkun aikaa, ja muutaman kerran yritimme lähestymistä, mutta tuuli oli aina jotenkin hankala.
Lopulta lokakuun puolessa välissä keli oli sopiva. Väylän vieressä on matalikko ja aallot hakkaavat siihen usein, mutta vihreän kepin jälkeen etelään on "valkoista vettä". Saaren pohjoisreuna on kalliota ja kivirantaa. Tähtäsimme kallion kohdalle, vaikka kansimies pohtikin, että mitenköhän siitä pääsee maihin. Kiviranta taas näytti liian matalalta.
 |
| Kallioranta |
Ankkuri pohjaan ja mateluvauhtia eteenpäin ja niin päästiin rantautumaan. (Mitä nyt kansimies hieman liukastui kalliolla ja melkein luisui mereen, mutta niitähän ei lasketa.) Köysi saatiin kiinni puuhun.
 |
| Ilta-aurinko |
Ilta-aurinko paistoi ihanasti saareen. Merellä auringonlaskut ovat toinen toistaan upeampia.
 |
| Matalaa kivikkoa länsirannalla |
Ensin taas perinteinen kävelykierros saaren ympäri. Tämäkin on aika pieni saari, pituudeltaan alle 400m. Alan päästä löytöretkeilijätunnelmaan, sillä harvoin kohdelle osuu muita venekuntia. Johan löytyi täältäkin vaikka mitä luonnonmuodostelmaa: kivikkoinen ja särkkämäinen muodostelma lännen suuntaan, eteläpuolella kauniita kallioita, idässä saaren korkein kohta ja sammaleen peittämä kalliota ja saaren keskellä metsää.
 |
| Upeita sammalpeitteisiä kallioita itäreunalla |
Jonkinlainen kalastusmajakin on saaressa ollut, mutta tällä hetkellä se näytti aika huteralta. Tietääköhän joku tämän historian?
 |
| Kalastusmaja? |
Jostain muistan myös lukeneeni, että saaressa olisi myös hiidenkirnuja, mutta niitä ei meidän kohdalle osunut, vaikka yritimme etsiä.
 |
| Etelärannan kallioita |
Lokakuussa illat alkavat olla lyhyitä ja mekin halusimme palata satamaan ennen auringonlaskua. Lauttasaareen on matkaa reilu 10 mailia. Eväät ehdittiin kuitenkin hyvin syödä ja Saapaspäivän (11.10.) kunniaksi napsimme pari saapaskuvaa.
 |
| Saapaspäivää viettämässä |
Tänne tullaan uudestaan!
Tuolla alueella tuli veneiltyä 70-luvun lopussa ja 80-luvun alkupuolella. Minulla on sellainen käsitys että sekä Örskärin että Stenskärin majat olivat olleet aiemmin linnustajien yöpymispaikkoja. Örskärin edustalla, kylänrajojen ulkopuolella, on vielä täysin puuton luoto/karikko Berggrund, jossa tuohon aikaan oli syksyisin aina jonkin verran linnustajia, siellä kun sai metsästää pelkän metsästyskortin suomin oikeuksin. Berggrund on matala ja suojaton, joten sielläkään ei touhu onnistu kuin hyvällä säällä.
VastaaPoistaÖrskärin mökki oli kyllä tuohon aikaan vielä pystyssä, mutta niin huonossa kunnossa ettei yöpyminen siellä houkuttanut, Stenskärissä tuli sen sijaan yövyttyä useammankin kerran. Se oli vaatimaton, mutta vielä ehjä suojapaikka.
Kiitos hyvästä historiatiedosta! Tuo Berggrund onkin uusi paikka minulle.
Poista